Tervalentäjät ry 30-vuotishistoriikki
Tervalentäjät ry, vireä oululainen moottorilentoyhdistys täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Se on
pitkä aika yksittäisen ihmisen elämässä, sitä se on myös Oulun kaupungin kehityksessä ja len-
toyhdistyksenkin toiminnassa. On aika luoda Tervalentäjät ry:n historiikki, katsaus mennee-
seen kolmeenkymmeneen toimintavuoteen. Muutaman jäsenen yhdistys on kasvanut satapäi-
seksi joukoksi ja merkittäväksi vaikuttajaksi Oululaisessa ilmailussa.
Moottorilentoharrastus Suomessa oli huomattavan vireää 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa
ennen energiakriisiä. Uusia koneita tuotiin maahan runsaasti ja lentäjien koulutus oli hyvin
aktiivista. Oulussakin monet lentokoulut tuottivat kymmeniä uusia lentäjiä vuosittain. Paikka-
kunnalla oli entuudestaan purjelentotoimintaan keskittynyt Oulun Ilmailukerho ja laskuvar-
johyppytoimintaan suuntautunut Oulun laskuvarjokerho. Omalle moottorilentoyhdistykselle
oli siis selkeä tarve. Yhdistyksen perustavan kokouksen kutsui koolle Tapio Miettinen. Perus-
tava kokous pidettiin 27. huhtikuuta 1970. Kokouksessa olivat Miettisen lisäksi läsnä Matti
Heikkinen, Juha Linna, Pekka Jalovaara, Pentti Laitila ja Pekka Rissanen. Yhdistyksen nimi
on Miettisen käsialaa. Virallisesti Tervalentäjät ry merkittiin yhdistysrekisteriin 22. huhtikuu-
ta 1971, minkä vuoksi 30-vuotisjuhlallisuudet pidetään tänä vuonna. Ensimmäisinä vuosina
yhdistyksen toimintaan kuului muunmuassa jäsenten välisiä maaliinlaskukilpailuja ja klubi-
iltoja. Klubi-iltoja pidettiin mm. Suomalaisella klubilla ja Vaakunan Ilmailukabinetissa ja
niissä käsiteltiin ilmailuaiheisia teemoja. Palolentotoiminnassa ja SAR-toiminnassa yhdis-
tyksen jäsenet olivat aktiivisesti mukana. Omaa lentokonetta ei vielä ollut. Jäsenet saivat toki
lentää, mutta vain ulkopuolisten kalustolla. Mainittakoon että Tapio Miettinen laati Lentäjän
aapinen- kirjan, jota käytettiin ilmailumääräysten, lentosääntöjen ja radiopuhelinliikenteen
opetukseen.
1970-luvun puolessavälissä yhdistyksen klubimuotoinen toiminta alkoi osoittaa hiipumisen
merkkejä. Oli kehitettävä toimintaa lentokerhon suuntaan. Yhdistyksen uusi puheenjohtaja
Pekka Jalovaara sai paljon uutta myönteistä aikaan. Hänen johdollaan järjestettiin moottori-
lennon SM-kisat ja lentonäytös vuonna 1977. Tervalentäjät ry oli yksin järjestämässä näitä
tapahtumia ja niillä saatiin tärkeää pääomaa tulevaan oman koneen hankintaan. Mauri Määt-
tänen oli Jalovaaran oikeana kätenä SM-kisojen järjestelyissä. Yhdistyksen logo suunniteltiin
kisaa varten ja sen teki Jaakko Österlund. SM-kisaan kuului perinteiseen tapaan suunnistus- ja
laskukoe. Osanottajia ja koneita oli kymmeniä eri puolilta Suomea. Tervalentäjät ry kannusti
jäseniään kisatoimintaan. Jäsenten välisiä kisoja järjestettiin useita vuosittain ja niissä menes-
tyneet saivat koneen käyttöönsä SM-kisoihin. Kotiin tuotiin mm. kulta- ja hopeamitaleita.
Aktiivisuus tähän toimintaan on kuitenkin hiipunut 90-luvulla, toki paikallisia kisoja on joi-
takin järjestetty. Yhdistyksellä on hallussaan arvokkaat kiertopalkinnot, lentäjän malja kisois-
sa menestyneelle lentäjälle ja Tapio Miettisen lahjoittama ”mersun sauva” ansioituneelle
oululaiselle ilmailijalle.
Cessnan OH-CTL viimeinen tankkaus Oulussa keväällä 1989 ennen
siirtolentoa Malmille.
Kuvassa Kari Rahko (tankkaamassa), Jorma Rahko, Pauli
Heikkinen ja Pauli Moilanen.
Lentonäytös 1977 oli suuri urakka. Apuun siihen pyydettiin sekä ilmailukerhoa että Lasku-
varjokerhoa mutta ne eivät katsoneet arvolleen sopivaksi lyöttäytyä yhteen uuden markki-
noille pyrkivän yhdistyksen kanssa. Ohjelma oli korkeatasoinen ja katsojia vajaat 10000.
Pekka Jalovaaran puheenjohtajakaudella keväällä 1978 yhdistys hankki käyttöönsä ensimmäi-
sen lentokoneen lähinnä lentonäytöksen tuotolla. Kone päätettiin ostaa säästösyistä USA:sta.
Icaossa Montrealissa työskennellyt Tapio Kilpinen etsi kerhon valtuuttamana sopivaa koneyk-
silöä ja sellaisen löydyttyä teki kaupat Bostonista olleesta koneesta. Tapio Miettinen ja Kauko
Junkkonen matkustivat Kanadaan purkamaan konttiin laivamatkaa varten punavalkeaa Cessna
172:aa. Cessna oli uudenkarhea, 300 tuntia lentänyt ja kaksi vuotta vanha. Cessna tuotiin lai-
vamatkan jälkeen Helsingistä Ouluun Koffin olutrekalla ja kokoamisessa olivat kerholaiset
aktiivisesti mukana talkootöin. Koneen hinta 140000 mk maksettiin lentonäytöksen 90000
mk:n tuotolla ja 50000 mk:n lainalla. Cessna sai suomalaisen rekisteritunnuksen OH-CTL,
kaksi viimeistä kirjainta kuten Tervalentäjät.
Uusi Cessna avasi uuden aikakauden yhdistyksen toiminnassa. Sillä lennettiin alusta pitäen
erittäin paljon. Esimerkiksi jäsenten omia harjoituslentoja, metsäpalolentoja, lentokoulutusta
yms. Palolentotoiminta oli ollut perinteisesti Laskuvarjokerhon ja Ilmailukerhon reviiriä. Tar-
vittiin todella kova vääntö edellämainittujen kerhojen ja viranomaisten kanssa ennen kuin
Tervalentäjät hyväksyttiin mukaan. Tässä todella mittavassa kolmen vuoden urakassa, jossa
Tervalentäjistä luotiin varteenotettava ilmailuyhdistys puheenjohtaja Pekka Jalovaaran johdol-
la. Puheenjohtajan apuna olivat Mauri Määttänen, Markku Heikkinen, Timo Heikkilä, Pauli
Heikkinen ja Martti Jaskari ja tänä aikana luotiin edellytykset Tervalentäjien myöhemmälle
toiminnalle. 1980- luvulle tultaessa lentotuntimäärät lisääntyivät niin paljon ettei yksi lentoko-
ne enää riittänyt. Kauniina päivinä varsinkin keväällä lentäjiä oli jonossa eikä konetta välttä-
mättä saanut lennettäväkseen silloin kun halusi.
Martti Jaskari toimi yhdistyksen puheenjohtajana peräti kymmenen vuoden ajan vuodesta
1979 alkaen. Hänen aikanaan yhdistys vakiinnutti asemansa merkittävänä Oululaisena
ilmailuyhdistyksenä ja toiminta laajeni niin että lisäkaluston hankinta tuli tarpeelliseksi.
Cessna 172 OH-CNG talvella 1984 Hyvinkään lentopaikalla.
Vuonna 1984 yhdistys päätyi hankkimaan vastaavanmallisen hiukan vanhemman Cessnan
OH-CNG. Koneen taival yhdistyksessä jäi lyhyeksi sillä vuonna 1985 kone vaurioitui pakko-
laskussa Lumijoella polttonesteen loppuessa. Lento-oppilas selvisi vammoitta, mutta kone
meni romutukseen.
Piper Cherokee Arrow II OH-PDG. IFR- kelpoinen mittaritaulu.
Vuonna 1985 alettiin suunnitella nopeamman ja vaativamman matkailukoneen hankkimista.
Rovaniemeltä löytyi Lapin lentäjät ry:n käytössä ollut Piper Cherokee Arrow II, OH-PDG
joka saatiin Tervalentäjät ry:n käyttöön vuoden 1986 alusta. Arrow oli hetken Tilauslento
Oy:n omistuksessa ennen tuloa Tervalentäjille. Arrowin hankinta oli merkittävä harppaus yh-
distyksen toiminnassa. Innostus lentomatkailuun ja yleensäkin pidempiin lentoihin lisääntyi
paljon. Lisäksi siitä tuli vaativampana koneena tärkeä työväline jäsenten jatkokoulutukseen.
Jäsenet lensivät Arrowilla mm. pohjois-Norjassa ja keski-Euroopassa. Moni jäsen kohotti kel-
puutuksiaan Arrowilla aina mittarilentoa ja ansiolentolupakirjaa myöten.
Cessna 172 OH-CVB:n luovutustilaisuus Hyvinkään lentopaikalla huh-
titkuussa 1989. Kuvassa Matias Viitanen (vas.) ja Markku Heikkinen työtoverinsa
kanssa.
Markku Heikkisen puheenjohtajakaudella 1989-1991 satsattiin voimakkaasti kaluston uudis-
tamiseen. Markku on ollut aktiivinen jäsen alkuajoista lähtien ja lensi runsaasti mm. ansiolen-
toja ja palolentoja Vuonna 1989 peruskoneemme Cessna 172 OH-CTL haluttiin vaihtaa uu-
dempaan. Koneella oli jo lennetty 11 vuoden aikana peräti 6000 lentotuntia. Yhdistys tilasi
Air Trade Oy:lta vuonna 1981 valmistuneen 440 tuntia lentäneen Cessna 172:n joka sai rekis-
teritunnuksekseen OH-CVB. Uusi kone oli varustettu tehokkaammalla 160 hv:n moottorilla,
paremmalla mittarivarustuksella ja se sai kerholaisten varauksettoman suosion. Vanha Cessna
myytiin vastikään perustetulle Malmin Ilmailukerholle. Kone palvelee edelleen yli kymmenen
tuhatta lentotuntia lentäneenä nykyistä omistajaansa.
Kuva 5. Piper Arrow IV OH-PTL Jyväskylän lentoasemalla syksyllä 1990.
Myös Arrow haluttiin uusia vuonna 1990. Yhdistys myi Arrow II:n OH-PDG kokkolalaiselle
konekimpalle. Uudempi, vuonna 1979 valmistunut T-pyrstöinen Piper Arrow IV tilattiin
USA:sta ruotsalaisen lentokonekauppiaan Richard Lindblomin välityksellä. Arrow IV sai
tunnuksen OH-PTL, perinteiden mukaisesti. Koneen käyttööntulo ajoittui kuitenkin huonoon
ajankohtaan, Suomessa alkoi vaikea talouden lama, lentotuntimäärät romahtivat ja kustannuk-
set nousivat.
Pauli Heikkisen puheenjohtajakautta leimasivat lamavuodet ja huono onni. Pauli on pitkän linjan Tervalentäjä,
joka oli toiminut rahastonhoitajana seitsemäntoista vuotta ja lentänyt erittäin
paljon mm. hirvenlaskentalentoja ja tehnyt valtavasti työtä yhdistyksen hyväksi.
Huhtikuussa 1992 OH-PTL koki lentovaurion Oulun lentoasemalla kun eräs jäsen unohti las-
kea laskutelineet alas. Arrow joutui tarkastuksiin ja korjauksiin, mutta selvisi hämmästyttävin
vähin vaurioin, potkurin vaihdon jälkeen se sai siirtolentoluvan korjaamolle. Arrow oli neljä
kuukautta pois käytössä parhaana lentokautena. Lisäksi 1992 jäimme palolentojen ulkopuolel-
le. Taloutta yritettiin paikata mm. vuokraamalla Arrowia mittarikoulukoneeksi rajavartiolai-
tokselle, mutta sekään ei riittänyt. Yhdistys joutui tässä tilanteessa taloudellisiin vaikeuksiin.
Tällöin päätettiin ryhtyä myymään Arrowia ja jatkaa yhden koneen kerhona. Heinäkuussa
1993 Arrow IV myytiin USA:n Ilmavoimien lentokerholle, Ramstein Aero Clubille saksaan.
Toiminta jatkui yhdellä koneella OH-CVB:lla ilman taloudellisia huolia.
Piper Cherokee 140 mod OH-PDB Oulun lentoasemalla heinäkuussa 1998.
90-luvun jatkuessa taloudellinen lama alkoi hellittämään ja lentotuntimäärät kasvoivat jälleen.
93-97 välisenä aikana oli hyviä palolentokesiä ja jälleen alkoi ilmetä tarvetta toiselle koneelle.
Jorma Rahko toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1996-2000. Vuonna 1996 toimeen-
pantiin yksityislentäjän teoriakurssi Kempeleen kansalaisopistossa, tätä järjestivät Teppo
Mannermaa ja Jorma Rahko. Kesällä 1997 kerho päätyi hankkimaan käyttöönsä Finnairin
lentokerholta Piper Cherokeen tunnus OH-PDB. Cherokee on valmistunut vuonna 1970 ja
modifioitu 160 hv:n moottorille. Tervalentäjät oli mukana kesäkuun 1997 suuressa lentonäy-
töksessä Oulun lentoasemalla.
Tapio Koskela valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2000. Koskela on aktiivinen lentäjä ja toi-
mintaa hyvin organisoiva puheenjohtaja. Kerhon toiminta on saanut uutta puhtia hänen toi-
mintakaudellaan, kansalaisopistossa on jälleen järjestetty teoriakurssi ja yhteistyötä eri yh-
teistyökumppanien välillä on lisätty. Kalusto on kokenut parannuksia varustuksen ja kunnon
osalta. Kerhotila on kehitetty erittäin hyväksi.
Metsäpalojen valvontalentotoiminta on ollut tärkeä osa Tervalentäjät ry:n toimintaa. Jo alku-
vuosina yhdistyksen jäsenet olivat siinä aktiivisesti mukana. Vuodesta 1978 lähtien, kun oma
Cessna oli saatu käyttöön, yhdistys oli mukana palolentotoiminnassa Oulun lentävän VPK:n
organisaatiossa. Lennot tilasi metsähallitus ja toiminta sekä koulutus oli hyvin aktiivista.
Vuonna 1992 lentojen järjestelyvastuu siirtyi lääninhallitukselle ja lennoista on järjestetty
vuosittainen tarjouskilpailu. Ensimmäisenä vuonna lennoista vastasi yksityinen ansiolento-
yritys, sen jälkeen Oulun pohjoista valvontareittiä on hoitanut Tervalentäjät ry yksin. Toimin-
ta on ollut kerholaisille mielekästä, tosin neljä viimeistä vuotta ovat olleet varsin huonoja kos-
teiden kesien ja indeksirajakorotusten vuoksi. Palolentotoiminta on vaatinut aina kovaa pa-
nostusta ja talkoohenkeä ja sitä on Tervalentäjissä hyvin löytynyt.
Yhdistyksellä oli ansiolentolupa parikymmentä vuotta. Toiminnan turvin hankittiin lisätuloa
mm. yleisölennätyksillä, valokuvauslennoilla, riistanlaskentalennoilla ja IT- maalilennoilla.
Yleisölennätyksiä suoritettiin paljon järvien jäiltä. Ansioluvasta luovuttiin 1998 huoltotoimin-
nan vaikeuduttua ja määräysten tiuketessa.
Lentokoulutusta jäsenet ovat saaneet kansalaisopistoissa, yksityisissä lentokouluissa ja myös-
kin oman yhdistyksen koulutusluvan perusteella. Tervalentäjät ry:llä on ollut useita vuosia vi-
ranomaisen myöntämä koulutuslupa, joka tällä hetkellä sisältää yölentokoulutuksen ja metsä-
palolentokoulutuksen.
Piper Cherokee Arrow II OH-PDG ja Jorma Rahko Oulun lentoasemalla 1988.
Kansainvälinen toiminta on ollut hyvin näkyvää. Tervalentäjillä on ystävyyskerho Luftsports-
club Bauer Leverkusen P.V Saksassa. Heidän kanssaan on ollut yhteistoimintaa lähes parin-
kymmenen vuoden ajan. Oulusta on lennetty Saksaan useammalla koneella kaksi eri kertaa.
Kolmas kerta tökkäsi Tanskaan huonojen säiden vuoksi. Yksittäiset jäsenet ovat olleet saksa-
laisten vieraina joko kerhon koneella tai muilla matkustusvälineillä. Saksalaiset ovat poiken-
neet meille isoina ryhminä useita kertoja, viimeksi kesällä 2001 seitsemällä koneella.
Tervalentäjät ry sai oman kerhotilan käyttöönsä Oulun lentoasemalla 1993, aluksi määräaikaisena kesätukikohtana. Kerhotila on tärkeä tukikohta niin lennon suunnittelussa, toisia lentäjiä
tavatessa kuin metsäpalolentojen tukikohtana. Kerhotilan varustusta on kaiken aikaan paran-
nettu, tänä päivänä käytössä on vanha lennonjohtotorni. Ensimmäinen jäsentiedote postitettiin
vuonna 1987 ja vuonna 1990 julkaistiin Tervalentäjät- lehti, jota jaettiin yli 60000 talouteen
Oulun seudulla. 1990- luvun loppupuolella käyttöön saatiin modernit internetin kotisivut, jois-
ta jäsen voi kotoa käsin tai työpaikalta lukea informaatiota tai varata konetta käyttöönsä.
Vuonna 2016 Tervalentäjät ry sai vihdoin oman hallin Oulunsalon lentokentälle. Hallin hankinnassa taloudellista apua saatiin Oulun Seudun Leaderin avustuksella EU:lta.
Aktiivinen ilmailuyhdistys vaatii usean aktiivisen jäsenen työpanosta. Tervalentäjissä aktiivis-
ten vastuuhenkilöiden löytäminen ei ole ollut ongelma. Tärkeitä ovat niin rahastonhoitaja, sih-
teeri, puheenjohtaja kuin muutkin vastuuhenkilöt. Kaikki toiminnassa mukana olleet ansaitse-
vat suurkiitokset hyvästä työstä yhdistyksen hyväksi. Yhdistyksen kunniajäseniä ovat Pekka
Jalovaara, Martti Jaskari, Tapio Kilpinen ja Tapio Miettinen. Yhdistyksen puheenjohtajina
ovat toimineet:
1970-1976
Tapio Miettinen
1976-1979
Pekka Jalovaara
1979-1989
Martti Jaskari
1989-1991
Markku Heikkinen
1991-1996
Pauli Heikkinen
1996-2000
Jorma Rahko
2000-2005
Tapio Koskela
Matti Piiroinen
2005-2010
Harri Piltonen
2010-2012
Juha Leskinen
2012-